Aihearkisto: Kerää

Tilastoaineiston kerääminen

Webropol-kyselyn hallinnointioikeudet kaverille

En päivitä enää tätä Webropol 2.0 artikkelia. Suosittelen käyttämään uudempaa Webropol 3.0 versiota.

Päivitetty 6.11.2014

Voit jakaa luomasi Webropol-kyselyn käyttöoikeudet toiselle henkilölle, jolla on tunnus samaan Webropol-ympäristöön. Esimerkiksi oppilaitoskäytösssä opiskelijoiden tunnukset ovat samassa Webropol-ympäristössä. Oikeuksien jakaminen tapahtuu seuraavasti:

  • Valitse Webropolin pääsivulta MyWebropol
  • Valitse näkyville oma käyttäjäprofiilisi ja ota näkyville omat kyselysi
  • Napsauta jaettavan kyselyn nimeä, jonka seurauksena näkyville aukenee luettelo saman Webropol-ympäristön käyttäjistä
  • Merkitse haluamillesi henkilölle Luku-, Muokkaus– ja Hallinnointi-oikeudet
  • Valitse lopuksi alhaalta Tallenna muutokset.

 

Webropol raportit

En päivitä enää tätä Webropol 2.0 artikkelia. Suosittelen käyttämään uudempaa Webropol 3.0 versiota.

Päivitetty 25.4.2013

Tämä artikkeli ei korvaa Webropolin raportointiopasta, mutta voi auttaa sinut nopeasti alkuun. Lue raportointiopasta, jos tämän artikkelin ohjeet eivät riitä. Kirjauduttuasi Webropoliin löydät raportointioppaan seuraavasti:

  • Napsauta MyWebropol (oikealla ylhäällä).
  • Valitse keskimmäisestä (Suomi) alasvetovalikosta Webropol 2.0 Raportointiopas.

Raportin luominen

Pääset katsomaan vastausten yhteenvedon valitsemalla Raportti ja yhteenveto -välilehdellä ylhäältä vasemmalta Perusraportti. Perusraportti avautuu erilliseen ikkunaan (sinun täytyy ehkä sallia ponnahdusikkunat). Jos vastausten yhteenveto ei tule suoraan näkyviin, niin valitse alasvetovalikosta katsottavaksi raportiksi Perusraportti. Perusraportti näyttää valintakysymykset pylväskaavioina ja asteikkokysymykset taulukoina, joissa on lukumäärät ja keskiarvot.

Voit suodattaa eli poimia tarkasteltavaksi tiettyyn kysymykseen tietyllä tavalla vastanneet (Suodata) tai voit ristiintaulukoida vastauksia valitsemasi kysymyksen vastausten kanssa (Vertaile vastaajaryhmiä).

wpol3

Voit säätää taulukoiden ja kaavioiden asetuksia (Kuvaajien asetukset ja Kuvaajien ulkoasu). Voit valita, mitkä kysymykset näytät raportissa (Valitse mitkä kysymykset näytetään raportissa).

Muokatun perusraportin voit tallentaa nimellä (Tallenna nimellä). Tallennettuihin raportteihin pääset myöhemmin vasemman yläkulman alasvetovalikon kautta.

Muokatussa raportissa pääset yksittäisen kysymyksen asetuksiin Asetukset-painikkeella:

wpol4

Asetusten Vastausvaihtoehtojen asetukset -välilehdellä voit määrittää arvot, joita ei huomioida keskiarvojen laskennassa. Poista tarkoittaa, että arvoa ei oteta mukaan keskiarvon ja muiden tunnuslukujen laskentaan. Seuraavassa vastausvaihtoehtoa 6 (Ei kokemusta asiasta) ei oteta mukaan keskiarvoihin. Arvo kuitenkin näkyy lukumäärä- ja prosenttitaulukoissa, koska vaihtoehtoa Piilota ei ole valittu.

Webropol numeroi asteikon vaihtoehdot siten että ensimmäinen vaihtoehto on 1, toinen vaihtoehto 2 jne. Tarvittaessa voit vaihtaa numeroinnin muuttamalla Painoarvo-sarakkeen lukuja. Tällä on vaikutusta keskiarvoihin.

Lopuksi voit sulkea asetukset napsauttamalla Käytä ja sulje -painiketta.

Raportti Exceliin

Voit viedä raportin Exceliin jatkotyöstettäväksi:

  • Valitse oikealta ylhäältä Vie-alasvetovalikosta Excel.
  • Valitse Kysymysyhteenvedot per välilehti.
  • Napsauta Vie-painiketta.
  • Avaa tai tallenna Excel-tiedosto.

Voit muokata taulukoita ja kaavioita Excelin tavanomaisilla toiminnoilla.

Raportin julkaiseminen

Raportin yläreunan Lisätoiminnot-valikosta voit julkaista raportin (Julkaise raportti). Webropol antaa julkaistun raportille linkin (nettiosoitteen). Jos et lukitse nykyisiä vastauksia, niin nettiosoitteessa oleva raportti päivittyy automaattisesti uusien vastausten myötä.

Analysoi

Raportin kunkin kysymyksen vieressä oikealla on Analysoi-linkki. Linkki vie Insight-ohjelmaan, jossa voit valita muiden muassa

  • Yleiskuva (perustunnusluvut ja korrelaatiokertoimet)
  • Tarkastele (korrelaatiokertoimet ja niiden p-arvot)

Kunkin Insight-taulukon oikeassa yläreunassa on Excel-kuvake, jolla voit viedä taulukon Exceliin.

Muita Webropol-artikkeleita

Toistomittausasetelma

Päivitetty 2.4.2019.

Toistomittausasetelma

Ennen tämän artikkelin lukemista on suotavaa lukea artikkelini Kokeellinen tutkimus.

Toistomittausasetelmaa kutsutaan myös riippuvien otosten asetelmaksi.

Jos tutkin alkoholin vaikutusta reaktioaikaan, niin voin toteuttaa toistomittausasetelman seuraavasti:

  • Valitsen ryhmän koehenkilöitä.
  • Mittaan reaktioajat ilman alkoholia ja samoille henkilöille alkoholin nauttimisen jälkeen.
  • Lasken kullekin koehenkilölle reaktioaikojen eron ja edelleen kaikkien koehenkilöiden erojen keskiarvon. Jos erojen keskiarvo poikkeaa merkitsevästi nollasta, niin voin pitää tätä alkoholin vaikutuksena.

Erojen keskiarvoa voin testata kahden riippuvan otoksen t-testillä.

Klassisen koeasetelman ja toistomittauksen vertailua

Toistomittausasetelmaa käyttäessäni voin käyttää pienempää tutkittavien joukkoa, koska tutkittavia ei tarvitse jakaa koeryhmään ja vertailuryhmään.

Toistomittausasetelmassa henkilöiden välinen reaktioaikojen vaihtelu ei peitä alkoholin vaikutusta samalla tavoin kuin klassisessa koeasetelmassa, koska jokaisen henkilön kohdalla reaktioaikaa (ilman alkoholia) verrataan henkilön itsensä reaktioaikaan (alkoholin vaikutuksen alaisena).

Ensimmäinen reaktioajan mittaus voi aiheuttaa oppimista, joka parantaa toisen mittauksen reaktioaikaa. Ongelman vaikutusta voin lieventää vaihtelemalla satunnaisesti järjestystä (joillekin mittaan ensin reaktioajan ilman alkoholia ja toisille alkoholin vaikutuksen alaisena). Tämä toki lisää odotusaikoja, koska alkoholin vaikutuksen poistumista täytyy odottaa melko kauan.

Klassisen koeasetelman ja toistomittausasetelman paremmuus riippuu tutkittavasta ilmiöstä ja täytyy miettiä tapauskohtaisesti.

Kategorinen muuttuja

Jos mitattava muuttuja on kategorinen, niin keskiarvojen käyttö ei tule kyseeseen. Tällöin en voi testata eron merkitsevyyttä riippuvien otosten t-testillä. Lue lisää artikkelistani Onko ryhmien välinen ero tilastollisesti merkitsevä.

Kokeellinen tutkimus

Päivitetty 2.4.2019.

Kokeellisen tutkimuksen peruskysymys: Onko vaikutusta?

Esimerkki. Onko alkoholilla vaikutusta reaktioaikaan? Tämä selviää kokeilemalla. Voin suunnitella koeasetelman, jossa mittaan reaktioaikoja ilman alkoholia ja alkoholin vaikutuksen alaisena. Tässä on kyse kokeellisesta tutkimuksesta.

Kokeellisessa tutkimuksessa tutkija aktiivisesti muuttaa oletettua vaikutuksen aiheuttajaa (nautittu alkoholi) ja tarkkailee mahdollista vaikutusta (reaktioajan muutos). Kokeellista tutkimusta käytetään nimenomaan syy-vaikutussuhteiden tutkimiseen.

Syy-vaikutus?

Voin perustellusti väittää, että muuttujan x arvojen muutos vaikuttaa muuttujan y arvoihin (syy-vaikutussuhde), jos seuraavat kolme ehtoa täyttyvät:

  1. x:n muutos esiintyy ajallisesti ennen y:n muutosta
  2. x:n muutoksen ja y:n muutoksen välillä on riippuvuutta
  3. x:n muutoksen jälkeen havaittua y:n muutosta ei voida selittää millään muilla tekjöillä.

Yllä lueteltujen kolmen ehdon täyttyminen pyritään kokeellisessa tutkimuksessa varmistamaan seuraavasti:

  • Tutkija muuttaa syyksi arvellun muuttujan x arvoja ja mittaa y:n arvot sen jälkeen. Näin taataan, että x:n muutos esiintyy ajallisesti ennen y:n muutosta.
  • Tutkija selvittää tilastollisia menetelmiä käyttäen onko x:n ja y:n välinen riippuvuus tilastollisesti merkitsevää eli suurempaa kuin satunnaisvaihtelun aiheuttama riippuvuus.
  • Koeasetelma pyritään järjestelemään siten että muiden mahdollisesti y:hyn vaikuttavien tekijöiden vaikutus saadaan kontrolloitua.

Klassinen koeasetelma

Jos tutkin alkoholin vaikutusta reaktioaikaan, niin voin toteuttaa klassisen koeasetelman seuraavasti:

  • Valitsen joukon koehenkilöitä.
  • Jaan koehenkilöt satunnaisesti kahteen ryhmään. Satunnaistamisella pyrin takaamaan ryhmät, jotka ovat muiden reaktioaikaan vaikuttavien tekijöiden osalta samankaltaiset.
  • Ensimmäiselle ryhmälle (vertailuryhmä) mittaan reaktioajat ilman alkoholia.
  • Toiselle ryhmälle (koeryhmä) annan nautittavaksi tietyn määrän alkoholia ja mittaan reaktioajat esimerkiksi tunnin kuluttua alkoholin nauttimisesta.
  • Lasken kummallekin ryhmälle reaktioaikojen keskiarvon. Jos keskiarvojen välillä on merkitsevä ero, niin voin pitää tätä alkoholin vaikutuksena.

Pystynkö osoittamaan edellä kuvatulla koeasetelmalla alkoholin mahdollisen vaikutuksen reaktioaikaan? Tarkastellaan asiaa syy-vaikutussuhteen kolmen ehdon pohjalta:

  1. x:n muutos esiintyy ajallisesti ennen y:n muutosta
  2. x:n muutoksen ja y:n muutoksen välillä on riippuvuutta
  3. x:n muutoksen jälkeen havaittua y:n muutosta ei voida selittää millään muilla tekjöillä.

1. Kuvatussa koeasetelmassa on selvää, että syyksi arvellun muuttujan (alkoholi) muutos tapahtuu ajallisesti ennen vaikutusta (reaktioajan mahdollinen muutos).

2. Alkoholin ja reaktioajan välisen riippuvuuden olemassaolon voin varmistaa vertaamalla koeryhmän ja vertailuryhmän reaktioaikojen keskiarvoja. Käytännössä voin testata koeryhmän ja vertailuryhmän eron merkitsevyyden kahden riippumattoman otoksen t-testillä.

3. Muiden reaktioaikaan mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden osalta voin tehdä muiden muassa seuraavia huomioita:

  • Jos reaktioajoissa on runsaasti henkilöiden välistä vaihtelua, niin reaktioaikojen ero vertailuryhmän ja koeryhmän välillä voi peittyä henkilöiden välisen vaihtelun alle. Epäkohdan korjaamiseksi voin vakioida vaihtelua mahdollisesti aiheuttavia tekijöitä. Voin esimerkiksi valita koehenkilöiksi vain 30-35 vuotiaita miehiä.
  • Jos reaktioaika ilman alkoholia mitataan heti ja alkoholia nauttineiden vasta tunnin päästä, niin odottelun aiheuttama väsyminen voi vaikuttaa reaktioaikaan. Tämä epäkohta voidaan korjata laittamalla myös alkoholia nauttimattomat odottamaan tunti ennen reaktioajan mittaamista.
  • Jos nesteen nauttiminen vaikuttaa reaktioaikaan, niin mahdollisesti havaittava ero ei välttämättä johdukaan alkoholista. Tämä epäkohta voidaan korjata juottamalla vertailuryhmälle esimerkiksi mehua.
  • Jos alkoholia nauttineilla on ennakkokäsitys alkoholin vaikutuksesta reaktioaikaan, niin he voivat aiheuttaa muutoksen reaktioaikaan omalla asenteellaan. Tämä epäkohta korjaantuisi, jos kyseessä olisi sokkokoe (henkilöt eivät tietäisi kumpaan ryhmään kuuluvat). Käytännössä sokkokoe ei tässä onnistu, koska alkoholia nauttineet luultavasti havaitsevat nauttineensa alkoholia.
  • Jos reaktioajan mittaus perustuu yhteen mittaukseen, niin satunnaisista syistä johtuen joillekin henkilöille saattaa tulla huono reaktioaika (keskittymisen herpaantuminen). Mittaustapahtumaan kannattaa siis kiinnittää erityistä huomiota. Mittauksen voisi toistaa useita kertoja ja eri kerroista voisi laskea keskiarvon.

Yllä kerrotun perusteella muiden mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden kontrollointi vaatii paljon ajattelua ja vaivaa. Mitä paremmin muut havaittua vaikutusta selittävät tekijät saadaan kontrolloitua sitä korkeampi on koeasetelman sisäinen validiteetti.

Klassinen koeasetelma etukäteismittauksella

Voin liittää koeasetelmaan myös etukäteismittauksen. Tällöin voin varmistua siitä, että koeryhmä ja vertailuryhmä ovat lähtötilanteessa samankaltaiset. Niidenhän pitäisi olla samankaltaiset, koska kohdejoukko on jaettu satunnaisesti koeryhmään ja vertailuryhmään.

Riippuu tutkittavasta asiasta, onko etukäteismittaus paikallaan. Jos esimerkiksi vertaan kahden erilaisen mainoskirjeen vaikutusta vastaanottajien keskiarvotilaukseen, niin etukäteismittaus ei ole edes mahdollinen. Jos taas tutkin verenpainelääkkeen tehoa, niin mittaan kohdejoukon verenpaineet ennen lääkityksen aloittamista. Kun tutkin alkoholin vaikutusta reaktioaikaan, niin etukäteismittaus on mahdollinen.

Esimerkki. Voin mitata kaikilta koehenkilöiltä reaktioajan. Tämä jälkeen vertailuryhmä juo mehua ja koeryhmä juo alkoholia. Esimerkiksi tunnin kuluttua juomisesta mittaan reaktioajat uudelleen. Kullekin henkilölle lasken reaktioajan muutoksen ensimmäisestä mittauksesta toiseen mittaukseen. Kummallekin ryhmälle lasken reaktioaikojen muutosten keskiarvon. Näiden keskiarvojen eroa voin testata kahden riippumattoman otoksen t-testillä.

Sisäinen ja ulkoinen validiteetti

Mainitsin jo aiemmin sisäisen validiteetin. Sillä tarkoitetaan koeasetelman pätevyyttä syy-vaikutussuhteen osoittamiseen. Mitä paremmin pystyn kontrolloimaan muut mahdollisesti vaikutusta aiheuttavat tekijät, sitä korkeampi on tutkimuksen sisäinen validiteetti.

Ulkoinen validiteetti liittyy tulosten yleistämiseen toiseen paikkaan, toiseen kohdejoukkoon, toiseen ajankohtaan jne. Ulkoinen validiteetti on sitä parempi, mitä paremmin voin yleistää tulokset koeasetelman ulkopuolelle.

Kategorinen muuttuja

Jos mitattava muuttuja on kategorinen, niin keskiarvojen käyttö ei tule kyseeseen. Tällöin en voi testata eron merkitsevyyttä riippumattomien otosten t-testillä. Lue lisää artikkelistani Onko ryhmien välinen ero tilastollisesti merkitsevä.

Toistomittaus

Vaihtoehto edellä kuvatulle asetelmalle on toistomittausasetelma, jossa tutkittavia ei erotella koeryhmään ja vertailuryhmään, vaan mitataan samoille henkilöille reaktioajat ilman alkoholia ja alkoholia nauttineina. Voit lukea lisää artikkelistani Toistomittausasetelma.

Useita ryhmiä

Edellä käsittelin koeasetelmaa, jossa on vertailuryhmä ja koeryhmä. Vertailuryhmään ei kohdisteta mitään käsittelyä tai lumekäsittely. Jos koeastelmassa halutaan tarkastella useita erilaisia käsittelyitä, niin ryhmiä on useampia kuin 2.

Esimerkki. Voin mitata reaktioaikoja kolmelle toisistaan riippumattomalle ryhmälle: ilman alkoholia, kahden alkoholiannoksen jälkeen ja neljän alkoholiannoksen jälkeen. Tällöin käytän reaktioaikojen keskiarvojen erojen testaamiseen yksisuuntaista varianssianalyysiä.

Kyselylomakkeen kysymykset

Päivitetty 2.4.2019.

Valinta

Valintakysymyksessä tarjotaan kaksi tai useampia vaihtoehtoja, joista vastaaja voi valita vain yhden. Vastaajalle täytyy olla selvää, mikä vaihtoehto on hänelle oikea: Valintakysymyksen vaihtoehdot eivät siis saa mennä toistensa kanssa päällekkäin. Valintakysymyksiä käytetään erityisesti taustatietojen, kuten sukupuoli, koulutus, yrityksen toimiala jne., kysymiseen.

Joihinkin asioihin liittyviä valmiita vastausvaihtoehtoja löydät tilastokeskuksen luokituksista http://www.stat.fi/meta/luokitukset/

Jos on odotettavissa, että joillekin vastaajille mikään tarjoituista vaihtoehdoista ei sovi, niin viimeiseksi voit liittää vaihtoehdon ”Muu”, jonka vastaaja saa itse nimetä.

Monivalinta

Monivalintakysymyksessä tarjotaan kaksi tai useampia vaihtoehtoja, joista vastaaja voi valita useampiakin.

Monivalinnan voin ajatella sisältävän yhtä monta kysymystä kuin on vaihtoehtojakin. Kuhunkin kysymykseen voidaan vastata ’kyllä’ valitsemalla kyseinen vaihtoehto. Tarvittaessa voidaan mukaan liittää vaihtoehto ”Muu”, jonka vastaaja saa itse nimetä.

Jos monivalinnassa esiintyviä vaihtoehtoja on mahdollista arvioida asteikolla, niin suosi asteikkoa monivalinnan sijaan. Näin saat vastaajilta enemmän informaatiota.

Esimerkki. Voin kysyä monivalintana, mitkä tekijät vaikuttavat päivittäistavarakaupan valintaan (sijainti, tarjoukset, pysäköintitilat,…). Saan enemmän informaatiota, jos esitän kysymykset väitteinä: ”Valintaani vaikuttaa kaupan sijainti”. Väitteen yhteyteen voin liittää vastausasteikon ”täysin eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, ei eri eikä samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, täysin samaa mieltä”.

Asteikko

Asteikko on yleisimmin 3-7 -portainen, joista 5-portainen on eniten käytetty. Jos portaita on pariton määrä,esimerkiksi 5, niin keskimmäinen vaihtoehtokin on mielipide. Keskimmäinen vaihtoehto ei ole tarkoitettu niille vastaajille, jotka eivät tiedä asiasta tai eivät halua vastata. Tällaisia vastaajia varten voit tarvittaessa lisätä ylimääräisen vaihtoehdon (esimerkiksi ”Ei kokemusta asiasta”).

Asteikon vaihtoehtojen nimet valitaan tilanteen mukaan. Jos kysymyksinä käytetään väittämiä, niin asteikon vaihtoehdot voit nimetä seuraavasti: ’täysin eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, ei eri eikä samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, täysin samaa mieltä’.

Positio

Positio-kysymyksessä annetaan vastakohtapareja ja vastaaja saa valita haluamansa kohdan vastakohtaparien väliltä.

Avoin kysymys

Avointen kysymysten vastausten analysointi on aikaa vievää. Tämän vuoksi kyselylomakkeelle ei kannata laittaa kuin korkeintaan muutama avoin kysymys. Usein yksi avoin kysymys kyselylomakkeen lopussa riittää (esimerkiksi risuja ja ruusuja, kehittämisehdotuksia jne.).

Seuraavaksi

Lue ehdottomasti Muistilista kyselylomakkeen laatijalle.

Muistilista kyselylomakkeen laatijalle

Päivitetty 1.4.2019.

Älä unohda teoriaa

Kysymyksiä laadittaessa täytyy huomioida mitattavien käsitteiden ja ilmiöiden ulottuvuudet, jotka yleensä selviävät aiheeseen liittyvästä teoriasta. Jokaista ulottuvuutta varten tarvitaan yksi tai useampia kysymyksiä kyselylomakkeelle.

Esimerkki. Työtyytyväisyyden mittaamisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi Herzbergin kahden faktorin teoriaa. Herzbergin mukaan tyytyväisyys johtuu eri tekijöistä kuin tyytymättömyys. Herzberg puhuu työtyytyväisyyttä lisäävistä motivaatiotekijöistä (ulottuvuuksista) ja tyytymättömyyttä lisäävistä hygieniatekijöistä (ulottuvuuksista).

Jokaisen vastaajan pitäisi ymmärtää ja tulkita kysymykset samalla tavalla

Hyvä kysymys on yksinkertainen, lyhyt ja selkeä. Epäselviä käsitteitä ei tulisi käyttää, ellei niitä erikseen selitetä. Huomaa, että vastaaja on harvoin yhtä perehtynyt aihepiiriin kuin tutkija. Tutkijalle hyvinkin selvät asiat tai käsitteet eivät ole sitä vastaajalle.

Esimerkki. Jos kysytään ’Onko yrityksellänne käytössä intranet’, niin osa vastaajista ei tiedä käsitteen ’intranet’ merkitystä ja loput vastaajista tulkitsevat sen kukin omalla tavallaan.

Vastaajat voivat tulkita yksinkertaiseltakin näyttävän kysymyksen eri tavoin.

Esimerkki. Jos kysytään ’Onko sinulla auto’, niin toisten mielestä työsuhdeauto aiheuttaa myönteisen vastauksen, toisten mielestä ei; toisten mielestä perheen yhteinen auto aiheuttaa myönteisen vastauksen, toisten mielestä ei. Tutkijan pitäisikin tässä tapauksessa harkita tarkkaan, mitä todella haluaa tietää, ja muotoilla kysymys sen mukaisesti.

Yhdessä kysymyksessä tulee kysyä vain yhtä asiaa

Esimerkki. ’Kuinka tyytyväinen olit asiakaspalvelun ystävällisyyteen ja henkilökunnan asiantuntemukseen?’ Tässä kysytään virheellisesti kahta asiaa ja vastaajalla voi olla täysin vastakkaiset näkemykset palvelun ystävällisyydestä ja henkilökunnan asiantuntemuksesta.

Vältä tarpeetonta kieltosanojen käyttöä

Tarpeeton kieltosanojen käyttö aiheuttaa vastaajalle ylimääräistä rasitetta ja voi johtaa virheellisiin vastauksiin.

Esimerkki. ’Etkö olisi valmis maksamaan tuotteen ympäristöystävällisyydestä?’ Kysymys on liian vaikeasti muotoiltu.

Vältä liian yleisiä kysymyksiä

Esimerkki. ’Luetko Helsingin Sanomia’ on niin yleinen kysymys, että sen avulla ei saada juurikaan mitään selville. Osa ’kyllä’-vastaajista lukee Helsingin Sanomista monenlaista aineistoa päivittäin, osa lukee vain sarjakuvat, osa lukee vain sunnuntainumeron jne. Osa ’ei’-vastaajista saattaa lukea Helsingin Sanomia silloin tällöin. Jos halutaan tietää jotain lukutiheydestä tai luetusta sisällöstä, niin kannattaa käyttää täsmällisiä kysymyksiä ja valmiit vaihtoehdot tarjoavaa asteikkoa.

Esimerkki. ’Onko sinulla sauna?’ No, saunahan voi olla kaupunki-asunnossa ja/tai kesämökillä. Kerrostalossa asuvalla voi olla yhteiskäytössä oleva sauna. Kysymystä suunniteltaessa on harkittava tarkkaan, mitä todella halutaan tietää.

Vältä epämääräisiä ilmaisuja (usein, tavallisesti, useimmat, yleensä,…), koska eri vastaajat tulkitsevat ne eri tavoin.

Esimerkki. Ei kannata kysyä ’Käytkö usein elokuvissa’.

Vastaajalla täytyy olla edellytykset vastata kysymyksiin

Kysymysten täytyy liittyä vastaajan kokemuspiiriin, jotta vastaajalla on edellytykset vastata. Vastaajan muistia ei pidä asettaa liian kovalle koetukselle. Jos on odotettavissa, että joillain vastaajilla ei ole tietoa, kokemusta tai mielipidettä kysyttävästä asiasta, niin pitää tarjota ylimääräinen vastausvaihtoehto (esimerkiksi ’En ole käyttänyt kyseistä palvelua’, ’Ei kokemusta asiasta’, ’Ei mielipidettä asiasta’). Huomaa, että mielipideasteikon keskimmäinen vaihtoehto (jos vaihtoehtoja pariton määrä) ei ole tarkoitettu vastaajille, jotka eivät tiedä kysyttävästä asiasta mitään.

Esimerkki. Jos on oletettavaa, että osalla vastaajista ei ole edellytyksiä muodostaa kantaansa esitettyyn väitteeseen, niin mieliasteikon vastausvaihtoehdot voisivat olla: ’täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, täysin eri mieltä, ei kokemusta asiasta’.

Vastaajalla täytyy olla motivaatio vastata kysymyksiin

Vastaajan motivaatiota voidaan parantaa kyselyn esittelyllä, jossa kerrotaan kyselyn tarkoitus ja perustellaan sen tarpeellisuus. Joidenkin kysymysten kohdalla voidaan kysymyskohtaisestikin perustella kysymyksen tarkoitusta ja tarpeellisuutta. Motivaation säilyttämiseksi kysymysten esittämisjärjestyksen pitäisi olla looginen ja järkeenkäypä. Kyselylomakkeen selkeä ja miellyttävä ulkoasu edesauttaa vastaamista. Epäselvät ja vaikeasti tulkittavat kysymykset alentavat vastaajan motivaatiota samoin kuin liian pitkät kyselyt. Vastaajan täytyy kokea, että hän voi vastata kysymyksiin rehellisesti ilman itsensä nolaamisen pelkoa.

Mittaamisen luotettavuus

Päivitetty 31.3.2019.

Mittaamisen luotettavuuden yhteydessä on tapana puhua validiteetista ja reliabiliteetista:

  • Mittaamisen validiteetti: Validiteetti on hyvä, jos mittari mittaa sitä mitä sen on tarkoituskin mitata.
  • Mittaamisen reliabiliteetti: Mittaustilanteeseen liittyvät satunnaiset virheet heikentävät reliabiliteettia.

Heikosta reliabiliteetista seuraa yleensä myös heikko validiteetti, koska satunnaisia virheitä sisältävä mittaaminen harvemmin pystyy mittaamaan sitä mitä oli tarkoitus mitata. Esimerkiksi kysymyksen satunnainen väärin ymmärtäminen heikentää reliabiliteettia, mutta samalla myös validiteetti heikkenee.

Mittaamisen heikosta validiteetista ei automaattisesti seuraa heikko reliabiliteetti. Vaikka mitataan eri asiaa kuin oli tarkoitus, niin mittaaminen voi silti olla vailla satunnaisia virheitä.

Mittarin validiteetti

Tutkimuksen tarkoitus ilmaistaan yleensä yhtenä tai useampana konkreettisena tutkimuskysymyksenä. Tutkimuskysymyksiin sisältyy keskeisiä käsitteitä, joita täytyy mitata. Seuraavassa mitattavien käsitteiden esimerkkejä eri aloilta:

  • Liimapuupalkin kestävyys.
  • Yrityksen kannattavuus.
  • Ihmisen hiilijalanjälki.
  • Asiakasuskollisuus.
  • Asiakkaan kokeman palvelun laatu.
  • Suvaitsemattomuus tupakointia kohtaan.

Jos pohdit yllä olevien käsitteiden mittaamista, niin havaitset mittaamiseen liittyviä vaikeuksia. Yllä olevista ehkä helpoin mitattava on yrityksen kannattavuus, mutta sillekään ei löydy yksikäsitteistä mittaamistapaa. Johonkin tarkoitukseen riittää liikevoiton suuruus, mutta toisiin tarkoituksiin tarvitaan useammista tunnusluvuista koostuva mittaaminen (omavaraisuusaste, tulos osaketta kohden jne.). Ihmisen hiilijalanjäljen mittaaminen vaatii paljon selvityksiä ja laskelmia. Hiilijalanjäljen mittamisessa tarvitaan aikaisempaa tutkimustietoa ja hiilijalanjälkeen liittyviä malleja ja teorioita. Tarve turvautua teorioihin on tyypillistä teoreettisten käsitteiden mittaamisen yhteydessä.

Esimerkki: Asiakkaan kokeman palvelun laatu on moniulotteinen teoreettinen käsite. Erään teorian (Parasuraman-Zeithaml-Berry) mukaan koettuun asiakaspalvelun laatuun vaikuttavat ulottuvuudet ovat luotettavuus, reagointialttius, pätevyys, saavutettavuus, kohteliaisuus, viestintä, uskottavuus, turvallisuus, asiakkaan ymmärtäminen ja tunteminen sekä fyysinen ympäristö. Jos asiakkaan kokeman palvelun laatua mitataan kyselylomakkeella käyttäen edellä mainittua teoriaa, niin jokaista edellä mainituista ulottuvuuksista täytyy mitata yhdellä tai useammalla kysymyksellä.

Mittarin validiteettia on vaikea perustella ellet perusta mittaria hyvin koetellulle teorialle. Hyvin koeteltu tilanteeseen sopiva teoria on paras tae mittarin validiteetille. Joissain tapauksessa saatat jopa löytää kirjallisuudesta valmiiksi koetellun mittarin, jonka voit pienin muutoksin sopeuttaa omaan tutkimukseesi.

Hyvin koeteltu tilanteeseen sopiva teoria on paras tae mittarin validiteetille.

Reliabiliteetti kyselytutkimuksissa

Itse mittaustilanteessa voi sattua monenlaisia satunnaisia virheitä, jotka täytyy mahdollisuuksien mukaan etukäteen eliminoida. Lue myös Muistilista kyselylomakkeen laatijalle.

Vastaaja ymmärtää kysymyksen eri tavalla kuin kysyjä tarkoittaa

Ongelma liittyy kysymyksen muotoiluun. Kysymysten täytyy olla selkeitä ja yksiselitteisiä. Vastaajalle vieraita käsitteitä täytyy välttää. Testaa kysymyksiä testivastaajilla ja selvitä miten he kysymykset ymmärtävät.

Vastaaja ei vastaa rehellisesti

Ongelma koskee erityisesti vastaajan omaan käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä. Jos vastaaja voi luottaa kyselyn anonyymiuteen (vastauksia ei yhdistetä missään vaiheessa vastaajan henkilötietoihin), niin epärehellisyyden riski pienenee. Jos kysely suoritetaan haastattelemalla, niin haastattelijan käytöksellä ja persoonalla saattaa myös olla osuutta vastausten rehellisyyteen.

Vastaaja ei muista vastausta oikein

Tämä on ongelma erityisesti mennyttä käytöstä koskevissa kysymyksissä. Ongelma esiintyy myös kysyttäessä esimerkiksi vastaajan työpaikan liikevaihtoa tai vastaavia tietoja. On tavallista, että vastaaja yrittää vastata jotain kysymykseen, jonka vastausta ei oikeasti muistakaan. Seurauksena on tyhjien vastausten lisäksi virheellisiä vastauksia. Kysymysten laadintavaiheessa kannattaa harkita tarkkaan muistinvaraisten kysymysten käyttö ja esitysmuoto. Testivastaajien käytöstä on tässäkin apua.

Vastaus vaihtelee satunnaisten tekijöiden johdosta

Vastaajan mielentila, vuorokaudenaika, haastattelijan käytös ja muut ympäristötekijät voivat vaikuttaa vastaajan vastaukseen. Aineiston keräämiseen liittyvät järjestelyt täytyy miettiä sellaisiksi, että ympäristötekijöiden vaikutus jää mahdollisimman vähäiseksi.

Vastaus kirjataan vahingossa väärin

Vastausten kirjaamisessa tapahtuu satunnaisia virheitä. Tällä ei yleensä ole sanottavaa vaikutusta tutkimuksen tuloksiin.

Jos vastaus kirjataan systemaattisesti väärin (esimerkiksi haastattelija kirjaa vastauksen väärää numerokoodia käyttäen), niin tutkimuksen tulokset ovat virheelliset. Kaikki merkinnät ja koodaustavat täytyy miettiä ja sopia niin tarkasti ettei systemaattisia virheitä tule.

Reliabiliteetti muissa tutkimuksissa

Jos mittauksia suoritetaan mittalaitteilla (mittanauha, vaaka, verenpainemittari jne.), niin mittauksen tarkkuus (reliabiliteetti) voi riippua seuraavista tekijöistä:

  • Mittalaitteen tarkkuus. Tämä löytyy monien mittalaitteiden osalta mittalaitteen käyttöohjekirjasta.
  • Mittaajan havaintotarkkuus. Esimerkiksi mittanauhaa luettaessa tarkkuus ei voi olla juurikaan puolta millimetriä parempi. Jos mittalaitteessa on digitaalinen numeronäyttö, niin mittaajan havaintotarkkuus ei pääse vaikuttamaan mittaukseen.
  • Ympäristöön liittyvät tekijät. Esimerkiksi verenpainemittarilla voidaan mitata korkea verenpaine sen takia että mitattava jännittää mittausta.
  • Mittaustulosten kirjaamiseen liittyvät virheet.