SPSS: Toistomittausten varianssianalyysi

Päivitetty 25.9.2020

Jos toistomittausten varianssianalyysi en sinulle entuudestaan tuntematon menetelmä, niin kannattaa lukea ensiksi artikkeli Toistomittausten varianssianalyysi.

Esimerkki. Autovalmistaja testaa automallin polttoaineen kulutusta kolmella erilaisella säädöllä (A, B ja C). Kokeessa käytetään kuutta eri kuljettajaa. Jokainen kuljettaja ajaa kerran kullakin säädöllä. Koska järjestyksellä saattaa olla vaikutusta ajotapaan, niin jokaisella kuljettajalle käytetään erilaista järjestystä (mahdolliset järjestykset ovat ABC, ACB, BAC, BCA, CAB, CBA).

Polttoaineen kulutukset olivat oheisen taulukon mukaiset.

SPSS ja toistomittausten varianssianalyysi

Kuten muissakin keskiarvoon perustuvissa menetelmissä, niin myös toistomittausten varianssianalyysissä tarkasteltavien muuttujien edellytetään olevan normaalijakautuneita. Isoilla otoksilla (yli 30) asiaa ei yleensä tarvitse murehtia, mutta pienillä otoksilla normaalijakautuneisuus on syytä testata. Testaamiseen voin käyttää Explore-toimintoa. Lue lisää artikkelistani SPSS: Explore. Esimerkkitapauksessamme Explore-toiminnon tuottamien normaalijakaumatestien p-arvot ovat suurempia kuin 0,05, joten normaalijakautuneisuus voidaan olettaa.

Toistomittausten varianssianalyysiä ei ole SPSS:n peruspaketissa. Toiminto on käytettävissä, jos käytössäsi on Advanced Statistics -lisäpaketti.

• Valitse Analyze > General Linear Model > Repeated Measures…
• Kirjoita Within-Subject Factor Name -ruutuun ryhmittelevän tekijän nimi (Säätö) ja Number of Levels -ruutuun ryhmien lukumäärä (3).
• Napsauta Add-painiketta.
• Kirjoita Measure name -ruutuun mitattavan ominaisuuden nimi (Kulutus).
• Napsauta Add-painiketta.
• Napsauta Define-painiketta, jolloin pääset Repeated Measures -ikkunaan.

• Siirrä vasemman reunan muuttujat (A, B, C) yksi kerrallan Within-Subjects Variables -ruutuun.

Plots-painikkeen takaa kannattaa valita tulostettavaksi kuvio, josta nähdään havainollisesti eri säätöjen keskiarvot. Napsauta Plots, siirrä ryhmittelevä tekijä (Säätö) Horizontal Axis -ruutuun, napsauta Add ja napsauta Continue.

Options-painikkeen takaa kannattaa tehdä muutama asetus: 

• Siirrä ryhmittelevä tekijä (Säätö) Display Means for -ruutuun.
• Valitse Compare main effects.
• Valitse Confidence interval adjustment -alasvetovalikosta haluamasi menetelmä parivertailujen laskemiseen. Parivertailujen tekemisessä on sama problematiikka kuin yksisuuntaisessa varianssianalyysissä. Jos et halua perehtyä asiaan syvällisemmin, niin voit valita alasvetovalikosta Bonferroni-korjauksen.
• Valitse Descriptive statistics tunnuslukutaulukon tulostamiseksi.
• Napsauta lopuksi Options-ikkunan Continue-painiketta.

Tulostaulukoiden lukeminen

Tuloksena saat häkellyttävän paljon taulukoita, joista kaikkia et luultavasti tarvitse. Seuraavassa käsitellään vain perustapauksessa tarvittavia taulukoita. Descriptive Statistics -taulukosta näet eri säätöihin liittyvien kulutusten keskiarvot ja keskihajonnat.

Toistomittausten varianssianalyysiin kuuluu olennaisena osana sfäärisyyden (sphericity) testaaminen. Yksinkertaistaen voisi todeta, että tässä testataan ryhmien välisten erojen varianssien yhtäsuuruutta. Lisätietoa saat englanninkielisen Wikipedian artikkelista Mauchly’s sphericity test.

Jos Mauchlyn sfäärisyystestin p-arvo (Sig,) on yli 0,05, niin Tests of Within-Subjects Effects -taulukosta luetaan Sphericity Assumed -riviä. Muussa tapauksessa käytetään esimerkiksi Greenhouse-Geisser -korjattua testiä.

Jos Tests of Within-Subjects Effects -taulukon p-arvo (Sig.) on alle 0,05, niin voidaan päätellä, että vähintään yhden parin välillä on merkitsevä ero? Seuraavaksi pitää selvittää minkä parien välillä on merkitsevää eroa. Tämä selviää Pairwise Comparisons -taulukosta. Seuraavaan taulukkoon on laskettu parivertailut Bonferroni-korjausta käyttäen.

Säätöjen B (taulukossa 2) ja C (taulukossa 3) kohdalla on merkitsevä ero (p–arvo 0,007). Kulutusten erojen keskiarvon luottamusväli on 0,168 – 0,698 litraa. Muiden parien välillä ei ole merkitsevää eroa.